Kymppi-blogi

Kymppi_logo

Inhimillisesti tehokas johtaminen-hankkeessa on käytössä oma blogi. Blogin nimi on "KYMPPI”, joka on vanha, historiallinen synonyymi sanalle esimies. Jo ennen muinoin savotoilla johti toimintaa ”Kymppi”, joka oli metsätyömiesten ja erilaisten työporukoiden pomo. KYMPPIin kirjoittavat sairaanhoitopiirin omat ”kympit”.

-----------------------

20.6.2017 Sähköä ilmassa
 

Kynään tarttuminen Kymppi-blogistina herätti sekä iloa että lievää ahdistusta. Haasteena on saada ajatuksensa ilmoille muodossa joka ymmärretään toivotulla tavalla.

Sama haaste piilee myös päivittäisessä esimiestyössä. Löytää ne oikeat sanakäänteet ja mielikuvat, joilla markkinoi sekä itselle että henkilöstölleen uusia asioita. Näkemykset asian hyödyllisyydestä potilaalle ja työntekijälle auttavat. Painetta onnistumiselle luo tieto ensikohtaamisen tärkeydestä ja sen tunteen pitkästä iästä.

Heli Kuukasjärvi

Tällä hetkellä omissa työyksiköissäni kuin myös monessa muussa talon ja valtakunnan terveydenhuollon yksiköissä eletään kiivasta sähköistämisen ja virtuaalipalvelujen mukaantulon aikaa. Nykyteknologiaa valjastetaan potilaiden ja työntekijöiden käyttöön, tiedon tuojaksi ja viestin välittäjäksi. Ja varmasti moneksi muuksikin, josta olen ja epäilen muutaman muunkin olevan vielä onnellisen tietämätön. 

Meillä tehdään parhaillaan tuttavuutta etäluettavien uniapnea hoitolaitteiden ja hoidon seurantajärjestelmän kanssa, tuumaillaan työpef-seurannan etäluettavuuden haasteita. Seuraavana tutustumiskohteena odottaa syöpäpotilaiden oireseuranta sovellus. Ja reilu vuosi aiemmin on käyttöömme tullut Virtu-järjestelmä, joka toimii Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja asiantuntijaväylänä. Meillä uniapnea potilaiden tutkimusten välityskanavana sekä ohjaus että opetus välineenä terveyskeskusten ja sairaalan sekä hoitajien että potilaiden välillä. Ihan tuoreimpia tuttavuuksia mainitakseni.

Kaikkien virtuaalisten järjestelmien ympäröimänä pyrimme pitämään ajatuksen kirkkaana siitä, että hoitaja pystyy näiden ansiosta antamaan potilaille laadukasta ja vaikuttavaa palvelua. Ja he, jotka sähköisiä palveluita käyttävät, kokevat hoitonsa hyväksi ja turvalliseksi. Unohtamatta heitä, joille nykyteknologia kaikkine hienouksineen on hyvin kaukaista.

Ja mitä odottaakaan tulevaisuudessa? Aika näyttää kuinka tulevaisuuden sairaalamme Itulan hautomon näkymät käyvät toteen ja missä muodossa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen muuttaa asioita potilaan ja terveydenhuollon työtekijän näkökulmasta. Potilaslähtöisyyden nostaminen entistä tärkeämmäksi asiaksi panee erikoisalojen ja eri toimijoiden väliset raja-aidat kaatumaan. Tässä hetkessä voinee vain todeta elettävän mielenkiintoisia aikoja!

Vaan mikä nousee yhä edelleenkin tärkeäksi asiaksi kaiken tämän keskellä?

Kohtaaminen. Se, että me kukin alan ammattilaisina jaksamme joka kontaktissa muistaa tilanteen ainutlaatuisuuden. Meille jokapäiväinen työ, potilaan ohjaaminen, tukeminen, auttaminen erilaisten asioiden äärellä, on usealle potilaalle ensimmäinen käynti sairaalan poliklinikalla tai ensimmäinen yö sairaalavuoteessa. Tai työkaverin opastaminen ja auttaminen, työn tekeminen porukalla. Tärkeäksi nousevat kohtaamiset, juuri sinä joka sairaalan käytävällä tervehdit, toivotat hyvät huomenet tai sinä joka ohjaat tuota sähköistä järjestelmää potilaan avuksi. Meistä jokaisella on mahdollisuus näyttää sairaalamme todellinen inhimillisyys kaiken tämän virtuaalisen ja sähköisen keskellä.

Näillä miettein, hyvää kesää!

Nautitaan valosta, se on varma mitä Lapin suvessa on tarjolla, jokainen lämmin päivä on bonusta.

Heli Kuukasjärvi
vs. osastonhoitaja
keuhkosairaudet

- - - -

10.6.2017 Lapin lasten laitumille
 

Lähes neljä vuosikymmentä vierailla mailla ja nyt täällä lapsuuden ja nuoruuden kotikulmilla. Muistan kouluajoilta lyseosta monia kärsiviä ahdistuneita, masentuneita, ylivilkkaita, harvemmin aspergerlapsia ja nuoria, joille ei ollut tietääkseni juuri hoitoa saatavilla. Lasten- ja nuorisopsykiatria ovat nyt erikoisaloina koko Suomessa.

Nykyinen työpaikkani on olla ylilääkäri lasten- ja nuorisopsykiatrian tulosyksikössä. Oli mukava tulla, kun tunsin työpaikat jo ennestään. Henkilöstö on osaavaa ja ammattitaitoista, resurssointi kuitenkin alimitoitettua.

Kari Moilanen

Työntekijöiden suhteellinen määrä on alinta koko Suomessa. Alueen perustason palvelut ovat riittämättömiä. Yhteistyötahomme ovat osin terveydenhuollon ulkopuolella.

Toimimme potilaslähtöisesti ja pyrimme käyttämään näyttöön perustuvia hoitomenetelmiä ja standardoituja arviointimenetelmiä. Maanlaajuisesti lähetteiden määrä kasvaa rajusti, niitä tulee meillekin päivittäin. Hoitotakuussa pysyminen on tiukoilla. Terveydenhuoltolain (1326/2010 §52, §53) mukaan meidän on käsiteltävä kiireettömät lähetteet kolmen päivän kuluessa ja aloittamaan hoidon tarpeen arviointi kolmen viikon kuluessa ja saada tehtyä arviointi ja antaa hoitosuositus kuuden viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Hoidon lähtökohtana on diagnosoitu mielenterveydenhäiriö. Hoito pitäisi sitten käynnistyä kolmen kuukauden kuluessa. Kaikki toimivat muuten hyvinä laatumittareina. Yksi laatumittareistamme on kuitenkin peruskoulun läpikäyminen ja pääsy keskiasteen opintoihin.

Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat meille sosiaalitoimen alainen Rovaniemen perheneuvola ja lastensuojelu, terveyspuolen neuvolat ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ja erityisesti terveyskeskuksen keskytiimi, jotka ovat varsin hyvin toimivia, tosin osaamiseen mielenterveys- ja päihdeasioissa lasten ja nuorten osalta olisi panostettava ja resursseja lisättävä. Meillä on myös omia perustason palveluita, kun alaikäisten rovaniemeläisten matalan kynnyksen palvelut siirtyivät alkuvuodesta meille. Ne tuotetaan yhdessä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kanssa.

Hoito suunnitellaan yhdessä perheen ja usein myös verkostojen kanssa. Säännöllisen väliajoin tarkistettavat hoito- ja kuntoutussuunnitelmat luovat pohjaan hyvälle hoidolle. Huomioimme lapsen ja nuoren sekä perheen voimavarat. Lapsipotilas, yleensä poika toimii tyypillisesti hyvin huonosti sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, koulu kärsii samoin kuin perhe- ja kaverisuhteet. Oireilu ilmenee tunne-elämän ja käytöksen säätelyn häiriönä ja koulun käymisen keskeytymisenä.

Taustalla on usein neuropsykiatrista (kuten ADHD) problematiikkaa tai traumatisoitumista (koulukiusaamista, kaltoinkohtelua) niin lapsella kuin joskus vanhemmillakin. Vanhemmuus on usein hukassa ja sitä tarvittaisiin, kun aikamme merkittävimpiä pulmia on lasten ja nuorten hallitsematon netin käyttö, chattaillaan ja pelataan yömyöhään. Nuoruusikäinen potilaamme on tyypillisesti tyttö, joka on enempi tai vähempi itsetuhoinen ja masentunut, mutta usein myös traumatisoitunut ja käytökseltään ja tunne-elämältään epävakaa.

Panostamme uusin työmuotoihin kuten dialektiseen käyttäytymisterapiaan ja erityisesti kotiin ja kouluun tehtävään työhön, varhaintyöhön (vakavien mielenterveyshäiriöiden varhaistunnistamiseen), mutta maakunta on laaja ja leveä. Mistä kaikki resurssit? Voimme hyödyntää KELAn vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, johon pyrimme ohjaamaan kaikki kynnelle kykenevät ja johon myös pääsee. Valitettavasti kuntoutustarjonta on suppeaa ja moni tärkeä kuntoutusmuoto puuttuu lähes kokonaan kuten ryhmämuotoiset hoidot ja neuropsykologinen kuntoutus.  Lasten ja nuorten psykoterapeuttejakaan ei ole riittävästi.

Psykiatrista avohoitoa tehostamme tarjoamalla lapsille perheosastohoitoa, tällöin jompikumpi vanhemmista on aina mukana osastohoidon ajan. Hoidon painopiste on vuorovaikutuksen parantaminen. Hoitojaksot on pyritty saaman tehokkaiksi muutaman viikon mittaisiksi. Nuorille on tarjolla määräaikaista yhteisöhoitoa osastojaksoina. Osastohoitoon pääsevät myös Länsi-Pohjan alueen lasten ja lapset. Kaikki vakavammat häiriöt joudumme lähettämään arvioitavaksi Ouluun, varsinkin kun toimitaan mielenterveyslain tarkkailumenettelyn mukaisesti.

Olemme luomassa ja rakentamassa tehokasta palveluverkostoa Lapin lapsille ja nuorille ja lisäämään parempaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia ja tulevaisuutta ja ehkäisemään ennenaikaista syrjäytymistä.
 

Kari Moilanen
ylilääkäri
nuorisopsykiatria

- - - - -


30.5.2017 Johtamisen ristiriidat ja pelisäännöt… onko niitä??
 

Merja Varima-Huttunen  

Alfa, Beta ja Omega…..

Susille annetaan nimiksi näitä kreikkalaisia aakkosia sen mukaan, mikä on niiden asema lauman hierarkiassa eli arvoasteikossa. Laumassa susilla on tarkka arvojärjestys- vanhemmat sudet ovat arvoasteikossa ylimpänä. Laumaa voi johtaa joko johtajauros taikka -naaras. Nämä edustavat laumassa voimaa ja suuruutta. Alfa on ensimmäinen kirjain kreikkalaisessa aakkostossa. Johtava yksilö on joko Alfa-uros tai Alfa-naaras. Beta-susi on laumassa eräänlainen johtajan lähin apulainen … muun lauman yläpuolella oleva. Beta-susien asema voi laumassa vaihdella, se voi olla tärkeämpi taikka vähäisempi, tapauksesta riippuen.

Kuulostaako tutulta, pitkälti samoja tai ainakin samalta kuulostavia elementtejä kuuluu meidän johtamiskulttuuriimme. Mitä on hyvä johtaminen?? Siihen ainakin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Koulutusta on tarjolla ja itsensä kehittäminen ei ainakaan ole kiinni siitä, etteikö olisi tarjolla erilaisia mahdollisuuksia ”oppia Johtamaan”, ”oppia johtajuudesta”, jne… Päinvastoin!! Hieman tulee jo välillä ”ähky” kaikista niistä johtamissäännöistä ja keinoista.

Tyylejä on paljon; strateginen johtaminen, verkostojohtaminen, muutosjohtaminen, valmentava johtaminen, osaamisen johtaminen ja nykyiseen kehittämishankkeeseenkin kuuluva tiedolla johtaminen… ihan vain muutamia mainitakseni. Kaikki sisältävät hienoja ja tutkittujakin piirteitä ja mitään yksiselitteistä ohjetta ei ole, mikä johtamistyyli on se kaikista parhain. Se riippunee organisaation tavoitteista, periaatteista, sen hetkisestä tilasta jne.. Kulloiseenkin vallitsevaan tilanteeseen löytyy juuri sillä hetkellä hyvin toimiva johtamisen muoto… näin itse olen sisäistänyt tämän asia. Lisäksi on pystyttävä johtamaan toimintaa, henkilöstöä, taloutta, kehittämistoimintaa unohtamatta.

Näin paperille lueteltuna melkein jo hirvittää. Olen esimiehenä tuore ja vihreä ja kamppailen omien tavoitteideni ja pyrkimysteni kanssa yrittäen oppia omalle yksikölleni parhaiten tässä organisaatiossa sopivan johtamisen mallin. Ja voin sanoa, ettei se ole ihan helppoa. Paljon vaaditaan, paljon vartijana pitää olla, paljon pitää antaa, kuunnella, ymmärtää… paljon, paljon, paljon. 

Onneksi emme ole yksin tässä mielestäni sangen haastavassa ja myöskin antavassa tehtävässä. Tässä on ainakin omalta osaltani yksi syy, miksi yhä vain jaksaa, vaikka välillä tuleekin turhautumisen tunteita. Väistämättä joutuu joskus kyselemään itseltään olenko toppari vai floppari???

Meidän on kyettävä löytämään innovatiiviset keinot nykyajan sukupolvelle tuottaa, esittää ja tiedottaa asiat niin, että asiat otetaan uskottavasti, vaikkakin on hyvä, että on opittu kyseenalaistamaan tietoa ja vaaditaan kunnon perusteluja. Hyvää on mielestäni sekin, että ”nuoret” etsivät uusia tikkaita huipulle ja löytävät myös mahdollisesti kokonaan uusia huippuja. Tätä vaaditaan myös johtajuudelta. Myös esimiesten tulee paikkailla omia tikkaitaan tai ainakin entisöidä niitä.  On oltava herkkyyttä havaita muutoksia ja kykyä toimia muuttuvassa ympäristössä. Joustavuuden lisäksi on omattava määrätietoisuutta tullakseen uskottavaksi.

Näiden sanojen myötä toivottelen ihanaa kesäalkua kaikille. Yhdessä toimien ja toinen toistamme tukien pääsemme yhä parempaan huomiseen ja tietenkin hyvään johtamiseen.

”Hyvät johtajat saavat ihmiset tuntemaan olevansa asioiden ytimessä, ei ulkopuolella. Jokainen tuntee voivansa antaa oman osuutensa organisaation menestykseen. Kun näin käy … heidän työnsä saa merkityksen.”
— Warren G. Bennis
 

Merja Varima-Huttunen
osastonhoitaja
kirurgian poliklinikka

- - - - -
 

20.5.2017 Hoitotyön ajankohtaisia – juhlaa, verkostoitumista  ja kunniakirja
 

Johtavat hoitajat


Viime viikon perjantaina 12.5 vietettiin kansainvälistä sairaanhoitajan päivää. Sitä vietetään vuosittain ympäri maailmaa kansainvälisen sairaanhoitajaliiton (ICN) aloitteesta. Silloin nostetaan esiin ajankohtaisia sairaanhoitajan ammattiin ja hoitotyöhön liittyviä aiheita. Päivää vietetään sairaanhoitaja, tilastotieteilijä Florence Nightingalen (s. 12.5.1820) syntymäpäivänä. Florence Nightingale tunnetaan paitsi sairaanhoidon uudistajana, mutta etenkin työstään Turkissa, Krimin sodassa. Häntä pyydettiin johtamaan brittisotilaita hoitavaa sairaanhoitajaryhmää. Nightingale uudelleen organisoi tilapäissairaalan toimintaa ja kuolleisuus saatiin huomattavaan laskuun. Ennen Nightingalen organisointi- ja johtamistoimia sotilaita kuoli seitsemän kertaa todennäköisemmin sairaalassa kuin sotatantereella.

Hoitotyön, ja hoitotyön johtamisen vaikuttavuuden äärellä oltiin myös nyt jo toisen kerran järjestetyillä alueellisilla hoitotyön johtajien verkostopäivillä. Syksyllä 2016 perustettu alueellinen hoitotyön johtajien verkosto kokoontui Rovaniemelle viime viikolla.

Pääteemoina verkostopäivillä oli lääkehoidon osaamisen ja turvallisuuden, sekä hoitotyön kirjaamisen kehittäminen. Päivät aloitettiin kuitenkin päivittämällä sote-valmistelun uunituoreet kuulumiset nimenomaan hoitotyön näkövinkkelistä. Valtakunnan terveisiä kertoi sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela. Valtakunnan tason valmistelusta sukelsimme maakunnan sote-valmistelun vaiheeseen Lapin liiton prosessivastaava Maija Valtan johdolla.
 

Nina Hahtela
Kuvassa Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela


Hoitotyön johtajien verkostopäiville kokoontui edustajat 13 kunnasta sekä molemmista sairaanhoitopiireistä. Viime syksynä kokoonnuimme Muoniossa, josta iso kiitos vielä Muonio-Enontekiön Kansanterveystyön ky:n vastaavalle  hoitajalle Sinikka Yliniemelle! Verkoston seuraava tapaaminen sovittiin syksylle Länsi-Pohjan seutuville, jonka merkiksi (ja valmistelua ohjaamaan J) luovutettiin hallintoylihoitaja Mervi Tikkaselle kuntia kiertävä Florence Nightingale- lyhty.

Mutta eipä siinä vielä kaikki. Perjantai-iltana kuului Etelä-Suomesta kummia. Lapin sairaanhoitopiiri oli valittu FCG:n toimesta Vuoden Rafaela™-organisaatioksi. Perusteluissa todetaan:

Lapin sairaanhoitopiiri /
Lapin keskussairaala

- Hyödyntää ja käyttää Rafaela-järjestelmän tietoa toiminnassa ja hoitotyön johtamisessa.

- Organisaatiossa työskennellään potilas-/asiakaslähtöisesti ja tarkastellaan hoitotyötä kokonaisvaltaisesti kaikessa toiminnassa.

- Hoitoisuusluokitustieto on luotettavaa ja henkilökunta osallistuu aktiivisesti tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen.

Rafaela kunniakirja 2016

Aloitimme Rafeala-hoitoisuusluokitusjärjestelmän systemaattisen käyttöönoton talossamme vuonna 2007. Tavoitteena oli saada luotettavaa tietoa johtamisen tueksi, jolloin päätökset tehdään oikeisiin faktoihin perustuen. RAFAELA™ -järjestelmästä saadun tiedon avulla voidaan selvittää optimaalinen työmäärä hoitajaa kohti. Tällöin hoitohenkilökunta on käytössä tehokkaasti, asiakkaat saavat hyvää hoitoa ja hoitohenkilökunta jaksaa tehdä työnsä hyvin.

RAFAELA™ -järjestelmän tuottaman tiedon avulla hoitotyön resurssi voidaan kohdentaa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan potilaiden tarpeiden mukaisesti. Tällöin hoitohenkilökunta on tehokkaasti käytössä ilman kohtuutonta vajaakäyttöä tai henkilökunnan ylikuormitusta.

On hienoa, että pitkäjänteinen työmme tuottaa hedelmää ja sen arvo on nyt myös kansallisessa mittakaavassa tunnustettu. Tanssija, koreografi ja professori Jorma Uotisen sanoin: Ei huono! Kunniakirjan lisäksi saamme FCG:lta kahden tunnin webinaari-koulutuksen valitsemastamme aiheesta. Taidamme käyttää sen syksyn hoitotyön johtajien päivillä ensimmäisenä steppinä järjestelmän laajentamisessa kuntiin J. Tästä on hyvä jatkaa!

Hyvää kesää kaikille ja kesälomaa kullekin vuorollaan!


Tarja Kainulainen-Liiti
vt. hallintoylihoitaja

- - - - - - -

10.5.2017 Kismettääkö?
 

Merja Turunen ja kumppanit


- Kismettääkö? kysyi vanhempi miespotilas minulta kun päivystysvastaanotto oli ohi. Hän oli odottanut aulassa tunteja, koska sairaus – niin päivystyksellinen kuin olikin – ei ollut niitä aikakriittisimpiä. Ja tietenkin niitä aikakriittisempiä tapauksia oli sinä iltana riittänyt. -Ai, että kismittääkö, kysyin. Olin mielestäni käyttäytynyt ystävällisesti. –Ei kun kismettääkö, mies kysyi, ja kaivoi kantamastaan kaupan muovikassista Kismet-patukan ja antoi sen minulle. Patukan kääreessä luki isolla Kiitos.

Työntekijän työssä viihtyvyyteen ja työyksikön ilmapiiriin vaikuttaa merkittävästi paitsi asiakkailta myös työkavereilta, niin esimiehiltä, vertaisilta kuin alaisiltakin, saatu palaute. Positiivinen palaute kannustaa jaksamaan, negatiivinen palaute on kuluttavaa vähäisinäkin määrinä. Millaista palautetta annoimmekaan töissä tänään? Kannustimmeko vai moitimmeko? Osasimmeko olla kriittisiä rakentavalla tavalla? Jokainenhan meistä on vuorovaikutuksen mestari omalla persoonallisella tavallaan, ja tottahan joskus kismittääkin, mutta annammeko sen näkyä työpaikalla?

Kaikkein mukavinta palautetta on tietenkin positiivinen, kannustava ja kiittävä palaute. Se on helposti nieltävää. Piditpä hienon esityksen, hoidittepa traumapotilaan hyvin, teitpä hyvää työtä kehittämisprojektin parissa. Kiitos hyvästä hoidosta. Kukapa ei kiitoksista tykkäisi. Negatiivinen palaute onkin sitten kirpeämpää. Se vaikuttaa usein pintaa syvemmälle, vaikkei se varsinaisesti omaan työhön kohdistuisikaan, ja pahimmillaan vaikuttaa työyksikössäkin ilmapiiriä kiristävästi.

Kriittisen asiakaspalautteen käsittelystä työyhteisöissä herkästi ahdistutaan, vaikka siinä piileekin positiivisen kehittämisen ja parantamisen siemen. Esimerkiksi päivystyspoliklinikan aulapotilailta saadun palautteen pohjalta on pyritty parantamaan asiakaskokemusta järjestelemällä lisää lääkäri- ja hoitajatyöpanosta nimenomaan aulapotilaiden hoitoon. Välipala-automaattikin saatiin järjestymään. Näissäkin pilvissä oli siis lopulta hopeareunus.

Silloin tällöin kuulee väitettävän, että positiivista palautetta tulee harvoin. Ja että pitää olla tyytyväinen siihen jos mitään ei kuulu, sehän tarkoittaa, ettei ole mennyt pieleenkään. Uskallan kuitenkin väittää, että emme aina tunnista kiitoksia, vaikka niitä kohdallemme tulee. Suurimmaksi osaksi kiitokset eivät tule kukkapuskan kanssa. Kiitokset pitää osata poimia rivien väleistä. Ja niistä pitää myös pysähtyä nauttimaan. Jos positiivista palautetta ei tunnisteta, siitä ei voi voimaantua.

Positiivisessa, rakentavassa työilmapiirissä yhdessä tekeminen ja toimintojen kehittäminen on tehokkainta ja hedelmällisintä. Toimintatapoja uskalletaan tarkastella ja kehittämisideoita nostaa esiin. Omasta yksiköstäni olen ylpeä: ilmapiirimme on kehittynyt viime vuosina koko ajan positiivisemmaksi ja rakentavammaksi.

Tulevia suuria uudistuksia ennakoiden voisimme jokainen ottaa tavoitteeksi tukea vieläkin aktiivisemmin toistemme työvointia ja kiittää tai kannustaa ainakin yhtä työkaveriamme - vertaistamme, alaistamme tai esimiestämme - päivittäin, ihan vain siinä päivätyön lomassa. Hän on varmasti sen ansainnut.

Olen palannut mielessäni usein tuohon alussa kuvaamaani kohtaamiseen ja muistellut, kuinka kiitolliselta vanhempi miespotilas vaikutti siitäkin huolimatta, että palvelumme ei sinä iltana hänen kohdallaan todellakaan ollut läänin nopeinta. Tilanteesta on jäänyt vahva muistijälki: miehen hieman kumara asento, ystävällinen hymy, muovikassin rapistelu ja Kiitos-Kismetin ojentaminen ilman sen kummempia korulauseita.

Kissa kiitoksella elää, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Mutta kyllä se kissa sillä kiitoksella sitten elääkin yllättävän pitkään. Vieläkin hymyilyttää ja kismettää.


Merja Turunen
osastonylilääkäri
Päivystyspoliklinikka
Lapin keskussairaala

- - - - -

 

30.4.2017 Uutta johtajaa kaivataan
 

"Elsan pelko on viisauden alku”. Näin luonnehdittiin jo edesmennyttä Kittilän kunnallispolitiikan vahvaa vaikuttajaa Elsa Riekkolaa, joka muistetaan myös sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtajana sekä valtuuston ja hallituksen jäsenenä. Elsa oli päättäjä, jota kuunneltiin ja kunnioitettiin.
– Ei tällaista olisi Elsan aikana päässyt tapahtumaan, totesi muuan kittiläläinen nykykunnallispoliitikko kuntansa päätöksenteon solmuista keskusteltaessa. Vahvaa puolueiden yläpuolelle asettumaan kykenevää poliittista johtajaa kuntaan kaivattaisiin edelleen, kun taas kerran näyttää vt. kunnanjohtajan valintapäätöksestä löytyvän virheellisyyksiä.
Jari Jokela


Lapin maakunnassa on jääty jälkeen useimpien muiden maakuntien sote-valmistelusta. Kahden sairaanhoitopiirin maakunnassa sote-valmistelu on annettu Lapin liiton tehtäväksi. Muualla maassa sairaanhoitopiiri on paljon keskeisemmässä roolissa sote-valmistelussa. Maakunnan liiton substanssiasiantuntemus ja valmisteluresurssit eivät ole kaikin osin riittävällä tasolla. Erilaisia valmistelutyöryhmiä ja ohjausryhmiä on, mutta kokonaisuus näyttäytyy varsin hajanaisena.

Kevään mittaan on Lapissa käyty keskusteluja erikoissairaanhoidon työnjaosta Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien kesken. Huhtikuun lopulla Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin jäsenkunnista Kemi, Tornio, Keminmaa ja Simo päättivät valtuustoissaan yhteisyrityksen kilpailuttamisesta siten, että Länsi-Pohjan keskussairaalan toiminta siirtyisi pääosin yhteisyritykselle, jonka osake-enemmistön omistaisi kilpailutuksella haettava yksityinen yritys. Mikäli LPKS:n toiminnan yksityistäminen etenee kilpailutuksen pohjalta, Lapin ja Länsi-Pohjan keskussairaaloiden välille on syntymässä kilpailutilanne, joka ei mahdollista sopimista sairaaloiden välisestä työnjaosta. Tätä vielä suurempi ongelma on, että muutama kunta pyrkii sitomaan tulevan maakunnan poliittisten päätöksentekijöiden kädet (ja maakunnan rahat) erillisratkaisuun, jolla ajetaan vain oman alueen etua koko maakunnan yhteisestä edusta piittaamatta. Muu maakunta eli lähinnä Lapin sairaanhoitopiirin alue seuraa voimattomana sivusta. Tosin ”pilvilinnojen” ja ”ampiaisten” kaupparatsut kiertelevät myös Lapin sairaanhoitopiirin jäsenkunnissa.

Lapissa kaivattaisiin nyt vahvaa puolue- ja päivänpolitiikan yläpuolelle nousemaan kykenevää poliittista johtajaa, joka kykenisi yhdistämään hajanaisen ja riitaisen maakunnan. Entinen ministeri, kansanedustaja ja Tornion kaupunginjohtaja Hannes Manninen sai taannoin soviteltua yliopiston ja ammattikorkeakoulun fuusiota koskevat Rovaniemen ja Kemi-Tornio-alueen erimielisyydet ja vuosikymmen sitten yhdistettyä Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan.  Toinen lappilainen valtiomiessarjalainen voisi olla Lapin viimeinen maaherra, entinen kansanedustaja ja Kemijärven kaupunginjohtaja Timo E. Korva. Ikä kuitenkin alkaa näitä herroja jo painaa.

Kittilän edesmennyt kunnanjohtaja Seppo Maula totesi usein, että Lapissa on vahva yhteiseen nuotioon kusemisen perinne ja taito. Toivottavasti jostain löytyy ”urologi”, joka saa nämä ”virtsaamisvaivat” parannettua. Kenestä tai mistä nousisi maakunnan uusi valtiomies, kuka voisi olla sekä Korvan, Mannisen että Riekkolan manttelinperijä ja täyttää kaikkien kolmen saappaat?


Jari Jokela
sairaanhoitopiirin johtaja

- - - -

 

10.4.2017 Työ tekijäänsä opettaa
 

Johtamiseen liittyvät asiat ovat tällä hetkellä omassa elämässäni jokapäiväistä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Työelämän kehittäminen ja esimiestyö YAMK-opinnot on puolivälissä ja koulun penkiltä on jo tähän mennessä saanut oppia johtamisen eri teemoista ja eväitä työelämän kehittämiseen. Esimiesurani on vielä kovin lyhyt, joten opittavaa riittää ja opintojen edetessä on voinut todeta, että tiedolla johtamista tarvitaan. Katja Väyrynen


Pohtiessani aihetta tähän blogiin huomasin, että ajankohtainen aihe tuntuu tällä hetkellä olevan osaamisen johtaminen, ei vain omassa yksikössäni vaan koko organisaatiossa. Osastonhoitajan näkökulmasta osaamisen johtaminen on keskeistä päivittäisessä työssä. Näin kesän kynnyksellä osastonhoitajat miettivät miten kesä pärjätään, mistä saadaan sijaiset ja saadaanko riittävästi osaamista. Miten varmistetaan, että osaaminen on riittävää?

Hoitajilla perehdyttäminen yksikköön on hyvin lyhyt eikä perehdytyksen aikana voi oppia kaikkea mahdollista. Asiat opitaan tekemisen kautta, tarvitaan kokeneempaa kollegaa neuvomaan ja opastamaan uusissa tilanteissa.  Tarpeen mukaan kysytään neuvoa toisista yksiköistä, jos asia on itselle vieras. Ihan kaikkea ei voi eikä tarvitse itse tietää mutta täytyy olla kykyä ratkaista ongelmia ja selvittää asioita jos ei tiedä. Kirjoista voi oppia teoriaa, mutta hoitotyössä kokemusta ja oppia käytännön työhön saadaan kohtaamalla potilas. Eräs kollega totesi aikanaan, että tietyn erikoisalan asiantuntijaksi kehittyminen vie hoitajalta kolme vuotta, joten tarvitaan kärsivällisyyttä ohjata ja opastaa, jotta yksilöistä kehittyy asiantuntijoita.

Osaamisen varmistaminen on haastavaa muutoinkin kuin kesällä. Nykytilanne on se, ettei ole hoitajia, jotka ovat koko työuransa samassa yksikössä. Lähes jatkuvasti on uusia hoitajia perehtymässä, vastavalmistuneita tai toisista yksiköistä tai organisaatioista siirtyneitä. Usein kuulee puhuttavan, että hoitajia siirrellään paikasta toiseen. Asioilla on kuitenkin aina toinen puoli, hoitajat liikkuvat myös omasta tahdostaan ja omista syistään, eläköityvät tai on äitiyslomaa, opintovapaata, virkavapaata, halu lähteä työnkiertoon, muuttaa toiselle paikkakunnalle jne.  Toiset lähtevät ja tilalle tulee uusia, päivittäin ollaan tilanteessa, että työvuorossa on väkisinkin kokemattomampia.

Henkilökuntamuutoksissa tärkeäksi asiaksi nousee perehdyttäminen, miten uusi työntekijä otetaan vastaan, annetaanko tukea oppimiseen. Kollegiaalisuus tulisi olla jokaiselle hoitajalle itsestäänselvyys ja myös eri ammattiryhmien arvostus toisen työtä kohtaan. Hoitotyössä tarvitaan monenlaista osaamista ja on työyksikölle rikkaus, että eri taitajia löytyy. On osattava sietää erilaisuutta ja erilaisia työskentelytapoja, ottaa vastaan kritiikkiä ja olla avoin erilaisille näkökulmille sekä tarvittaessa muuttaa omia käsityksiään. Perustehtävämme on kuitenkin turvata potilaalle laadukas hoito.

Jos hoitajat vaihtuvat, niin vaihtuvat esimiehetkin. Tämän tekstin julkaisupäivänä olen juuri jäänyt opintovapaalle. Kun perehdytin sijaistani, tuli varmasti monta kertaa sanottua, että ”asiat oppii sitä mukaa kun niitä tulee eteen hoidettavaksi”. Kaikkea ei voi kertomalla opettaa, mutta aina löytyy joku joka tietää asioista ja jolta kysyä neuvoa. Ollaan siis kollegiaalisia ja tehdään työtä yhteisen asian eteen.

Aurinkoista kevättä!

Katja Väyrynen
vs.osastonhoitaja
Neurologia